Runoarvostelu

Arno Kotron runokokoelma Sanovat sitä rakkaudeksi kertoo katkerasta erosta ja sen eri vaiheista. Kertojana kokoelmassa esiintyy mies, joka tilittää naista. Esille tulevat myös rakkauden palon ja eroamisen tuskan lisäksi miesten ja naisten välinen "tasa-arvo" sekä alkoholisoituminen. Runoelman tunnelma on melkko synkkä, mutta siinä on viihdyttäviäkin hetkiä. Piritta Maavuoren arvostelusta lainattu sitaatti: "Teos käsittelee klassista onnettoman rakkauden aihetta luontevasti rakkausrunoelman muodossa ja vie lukijan mukanaan kuin vuoroin itkettävä ja vuoroin naurattava viihderomaani."

Teos koostuu neljästä osasta, mutta on kuitenkin yhtenäinen kokonaisuus. Runoelma kulkee kertomuksen tavoin, alusta loppuun. Soinnillisuutta ei liiemmin esiinny, eikä runojen rakennekaan ole liian säännönmukainen. Kielen käyttö, sanavalinnat sekä runoelman kokonaisvaltainen tyyli on lukijaystävällinen ja arkikielinen eli ymmärrettävä. Metaforia ja sivistyssanoja on kuitenkin käytetty, sekä viittauksia muihin teksteihin ja henkilöihin: "Pavlovin koirat/Skinnerin rotat ja/oliko niitä muitakin/rappioromantiikasta lyhyt matka/tappionihilismiin."

Kokoelma oli ajatuksia herättävä, surullinen ja mielestäni myöskin nerokas. Rakkaus ei ole aina välttämättä sellaista, josta olemme saattaneet unelmoida, eikä myöskään sellaista josta aina puhutaan, kuten teoksen nimikin kertoo. Runot avaavat tämän näkökulman hienosti melko arkisella kielellä ja kirjoittajan tuska on puettu hyvin sanoiksi. Vaikka Kotron rakkausrunoelma olikin välillä yksitoikkoinen, toivat pienet yksityiskohdat ja pointit sen aina uudelleen eloon ja mielenkiinto jatkui loppuun asti. Nerokkaita olivat sanat miesten ja naisten suhteellisesta asemasta: "kun nainen kärsii syömishäiriöistä/se ilman muuta on seurausta miesten sanelemista kauneusihanteista/kun mies rääkkää itseään schwarzeneggeriksi/se on hänen omaa tyhmyyttään/ (…) kun mies esittää eroottisia ehdotuksia/hän on ahdistelija/kun nainen esittää eroottisia ehdotuksia/hän on moderni tasa-arvoinen nainen."

Piritta Maavuori ja Markus Jääskeläinen arvostelivat runokokoelman melko yhtäläisiksi, mutta käyttivät kovin erilaista kieltä arvosteluissaan. Molemmat arvottivat teoksen hyväksi, kehuvat Kotron omakohtaista ääntä ja teoksen tärkeyttä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Molemmissa oli mielestäni hyviä pointteja, mutta en asettuisi täysin kummankaan puolelle. Jääskeläisen mielestä Kotron uudissanat ja puujalkavitsit olivat huonoja, mutta minua ne miellyttivät ja antoivat uutta tuulta jatkuvalle tilitykselle. Maavuoren kanssa olen samaa mieltä siitä, että runoelma oli todella lukijaystävällinen, mutta muut hänen kuvailunsa jäivät minulle melko vaisuiksi.

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

Like, 2003.

Arvostelut:
Piritta Maavuori: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Mies+puhuu+rakkaussurustaArno+Kotron+esikoisrunoelmaon+suorapuheinen+tilitysrakkauden+lopusta/HS20030427SI1KU02zz8
Markus Jääskeläinen: http://www.angelfire.com/ma/jaaske/2003kotro.html