Go Ask Alice on romaani virallisesti nimettömältä kirjailijalta, joka on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Myöhemmin amerikkalainen psykologi Beatrice Sparks ilmoitti itsensä kirjan tekijäksi. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran Iso-Britanniassa vuonna 1972 ja sen kerrotaan olevan tosi tarina, josta ollaan yleisesti kuitenkin vahvasti toista mieltä. Romaanin alkuperäisen version on kustantanut Prentice Hall.
Päähenkilön nimeä ei ole mainittu koko teoksessa, mutta hän on 15-vuotias tyttö. Hänellä on huono itseluottamus, sekalaiset tunteet perhettään kohtaan, eikä turhan paljon ystäviäkään. Tyttö on tunteiltaan ailahtelevainen ja antaa asioiden usein vaikuttaa liian suuresti elämään, niin positiivisten kuin negatiivistenkin kohdalla. Pohjimmiltaan päähenkilö on kuitenkin hyväsydäminen ja tietoinen omista ongelmistaan. Sivuhenkilöinä kirjassa ovat luonnollisesti tytön läheiset, joihin kuuluvat perhe sekä kaverit Beth ja Chris.
Teoksen tapahtumat sijoittuvat todennäköisesti läntiseen Amerikkaan. Mitään tiettyä kaupunkia ei päähenkilön asuinpaikastakaan ole annettu, mutta muutaman kerran hän karkasi kotoa Californian ja Oregonin osavaltioihin. Ajallisesti päiväkirja sijoittuu vuodesta 1968 vuoteen 1970.
Kirja kertoo siis 15-vuotiaasta tytöstä Amerikassa, joka ajautuu huumeiden maailmaan. Uuteen kaupunkiin muutettuaan tyttö on yksinäinen, mutta saa lopulta kutsun juhliin. Juhlissa hän huumautuu tahtomattaan, nauttien kuitenkin kokemastaan. Uuden kaveriporukan ja päihteiden siivittämänä tytön koko elämä kääntyy toiseen suuntaan. Muutamien käänteiden jälkeen päiväkirjankirjoittaja päättää lähteä kokeilemaan onneaan jälleen uuteen kaupunkiin, kaverinsa Chrisin kanssa. Huumeet jäävät hetkeksi, mutta vain hetkeksi.
Uuden kaupungin, San Fransiscon huumassa molemmat tytöt huumataan ja heidät raiskataan, josta johtaa päätös palata kotiin perheen luo. Kotona elämä tuntuu sujuvan mallikkaasti, mutta yhtenä iltana tyttö huumataan jälleen vastoin tahtoaan ja hän päätyy hullujenhuoneelle. Sieltä päästyään kaikki tuntuu taas olevan hyvin. Tyttö alkaa tapailla mielestään täydellistä poikaa Joelia ja hän päättää, että ei tarvitse enää päiväkirjaa kun hänellä on muuta seuraa. Kirjan epilogi kertoo päähenkilön kuitenkin kuolleen kolmen viikon sisällä lopetettuaan päiväkirjansa kirjoittamisen.
Romaanin kertoja on minäkertoja, luonnollisesti päiväkirjan olleen kyseessä. Kertoja on myös havainnoiva ja näkyvä tehdessään havaintoja ympäristöstään ja nimetessään muita henkilöitä. Luotettavuudesta voidaan olla päihteiden käytön takia montaa mieltä. Ajoittain luotettavuus varmasti kärsiikin, mutta yleisesti se on kuitenkin vankalla pohjalla.
Teos on ollut kiellettynä useissa eri Amerikan osavaltioissa ilmestymisestä jopa 2000-luvulle asti. Kieltoja on perusteltu lähinnä kirjassa olevan kielenkäytön takia ja viittauksista huumeisiin, seksiin, raiskauksiin ja kodista pakenemiseen. Kiellot ovat koskeneet kouluja ja kirjastoja, olettaen, että kirja on ollut silti saatavilla kaupoista. Kirjailijan anonyymisyydellä ei katsota olevan osaa kieltojen suhteen.
Kukaan ei aiemmin ollut tarttunut ryhmissäni tähän kirjaan. Mitä mieltä olit kirjasta itse? Avaa otsikkoasi enemmän.
VastaaPoistaIlmeisesti mormonipsykologi Sparks itse on sanonut, että kirja on kooste hänen potilaittensa kertomuksista + bonuksena fiktiota: ketään todellista Alicea ei siis olisi löydettävissä. Kurkkaa tekstiä osoitteesta
http://dangerousbooks.wordpress.com/2008/05/01/go-ask-alice/