torstai 30. toukokuuta 2013

Vaikuttavat klassikot

Kaksi renessanssifilosofian tärkeää hahmoa, Thomas More ja Niccolò Machiavelli, ovat kirjoittaneet kumpikin suuret teokset, joita luetaan ahkerasti vielä 21. vuosisadalla. Molemmat olivat aikansa suuria ajattelijoita ja myös poliittisia vaikuttajia, joka näkyy heidän tuotoksissaan.

Thomas Moren Utopia on julkaistu vuonna 1516, mutta kirja ei herättänyt huomiota vielä aikalaistensa keskuudessa. Myöhemmin teos löydettiin ja nostettiin omaan arvoonsa, mutta kirjaa lukiessa täytyy ottaa huomioon Moren kirjoitusajankohta ja sen ajan yhteiskunnalliset olot.

More tapaa kirjan alussa ystävänsä esittelemänä matkamies Raphael Hythlodaeuksen, jolla on paljon kiinnostavaa kerrottavaa. Hän ja More tulevat heti hyvin juttuun keskenään ja ajautuvat nopeasti keskustelemaan yhteiskunnallisista epäkohdista. Niistä Hythlodaeus siirtyy vähitellen vääryyksien toiselle puolelle kertoen, kuinka asioiden tulisi olla. Matkoillaan hän on nähnyt paljon, mutta yksi valtakunta teki häneen syvimmän, lähtemättömän vaikutuksen: Utopian saari, jossa on yhteisomistus, uskonnonvapaus sekä vain vähän lakeja.

Moren kerronnan käyttö kirjassa on viekasta. Asettamalla yhteiskunnallisen kritiikin toisen suuhun, välttyi hän itse ottamasta vastuuta kaikesta sanomastaan. Teos kritisoi kapitalismia, epädemokratiaa, turhaa sodankäyntiä, kirkon liian vahvaa asemaa ja monia muitakin aikansa yhteiskunnallisia mielettömyyksiä, joista osa on selvästi vielä nykypäivänkin ongelmina maailmalla. Kirjan voidaan sanoa myös olevan sosialistinen, vaikkei sosialismia periaatteessa vielä ainakaan länsimaissa tunnettu.

Ruhtinas julkaistiin vuonna 1532 Niccolò Machiavellin toimesta. Teos on kirje paavi Leo X:n veljenpojalle, jolle Machiavelli opastaa minkälainen hallitsijan tulisi olla. Tätäkin lukiessa tulee muistaa asettaa renessanssiajan näkökulma kirjoitettua kohtaan, ja ehkäpä myös ottaa selvää itse filosofin elämästä, jolloin tehdystä saa enemmän irti.

Kunnollisen ruhtinaan täytyy hallita sotataidot. Hallitsijan tulee olla häikäilemätön valtaa käyttäessään. Kaikki paha tulee tehdä kerralla, mutta hyvää jaettava mielummin vain vähän kerrallaan. Vallan tulee perustua lujalle pohjalle, jolloin kansa ei johtajaansa petä. Hallitsijan tulee olla pelätty sekä rakastettu samaan aikaan. Machiavelli on ottanut kaiken huomioon oppaassaan, jonka avulla hän uskoo kirjeen vastaanottajan saavan haltuun täydellisen ruhtinaan valmiudet.

Nämä kyseiset valtio-opilliset teokset ovat jättäneet jälkensä historiaan, jota kuvastavat myös teoksista johdetut käsitteet utopia sekä machiavellismi. Kirjat ovat tyypillisiä renessanssin ajalle, mutta Moren ja Machiavellin ajattelu oli myös laatikon ulkopuolella. Kirjat ovat helposti keskenään verrattavissa samankaltaisuuksiensa ansiosta. Molemmat kertovat pala palalta, mikä olisi parasta hallitsijalle ja mikä taas parasta kansalle, samalla myös nokkelasti kritisoiden aikansa oloja. Vaikka nämä tuotokset ovat nerokkaita pelkästään asetettuna kirjoittajiensa yhteiskuntaa vastaan, saa samalla lukukerralla uuden ulottuvuuden vertaamalla kirjojen ajatuksia meidän nykyistä yhteiskuntaamme kohtaan.